Sovittelun käyttö konfliktien ratkaisemisessa on lisääntynyt voimakkaasti Suomessa samalla leviten monille uusille aloille. Editan kirjailijat oikeustutkimuksen professori Kaijus Ervasti sekä sovittelija ja työnohjaaja Miriam Attias vastaavat kolmeen kysymykseen sovittelusta.
johtavia konfliktinratkaisun tutkijoita. Yhdessä Miriam Attiaksen kanssa he ovat toimittaneet teoksen Sovittelu ja sen sovellukset (Edita 2022).
Mikä sovittelussa eri aloilla on yhteistä?
Kaijus: Yhteistä on rauhanomainen konfliktinratkaisu eli se, että konflikteja käsitellään molempien osapuolten näkemyksiä ja tahtoa kunnioittaen. Sovittelija ei itse yleensä määritä ratkaisua, vaan avustaa osapuolia pääsemään yhteiseen lopputulokseen.
Miriam: Yhteistä on myös se, että kaikissa toimintaympäristöissä sovittelu tuo mahdollisuuden tuottaa paljon lisäarvoa: konfliktin käsittelyn lisäksi se tuo mahdollisuuden käydä rakentavia keskusteluja, oppia ja rakentaa rauhaa, olipa kyseessä sitten asumisrauha, työrauha, opiskelurauha tai laajemmin, yhteiskuntarauha.
Miksi juuri Suomessa sovitellaan niin paljon rikos- ja riita-asioita?
Kaijus: Pohjoismaisen yhteistyön kautta Suomi on saanut vaikutteita Norjasta, jossa myös sovitellaan paljon asioita. Suomalainen kriminaalipolitiikka on hakenut vaihtoehtoja rangaistuksille pitkään eikä ole ollut samalla tavalla rankaisukeskeistä ja kiristyvää kuin monissa muissa maissa. Rikossovittelu on myös integroitu rikosoikeusjärjestelmään, mikä on kansainvälisesti ainutlaatuista. Tuomioistuinsovittelussa taas olennainen tekijä on ollut laajahko koulutus ja se, että asianajajat on saatu myös mukaan ja ymmärtämään sovittelun hyödyt. Erityisesti tuomioistuinten päällikkötuomarien eli laamannien myönteisellä asenteella sovitteluun on ollut myönteinen merkitys. Poliittisella tasolla taas sovitteluun on suhtauduttu myönteisesti, koska se säästää niin osapuolten kuin yhteiskunnankin varoja verrattuna esimerkiksi oikeudenkäyntiin.
Miriam: Työtä on nyt tehty pitkään: laki rikosten ja eräiden riita-asioiden sovittelusta tuli voimaan joulukuussa 2005, joten yhteistyökumppanuudet ovat ehtineet jo rakentua kohta 20 vuoden ajan. Sovittelumäärien lisääntymisen täytyy kertoa siitä, että sovittelu on todettu usein toimivaksi keinoksi.
Mikä on sovittelijan tärkein tehtävä?
Kaijus: Auttaa osapuolia löytämään ongelmaan ratkaisu, joka mahdollisimman hyvin toteuttaa kaikkien osapuolten intressit.
Miriam: Lisäksi kuunnella. Kuuntelu on radikaali teko. Kuuntelemalla osapuolille tulee mahdolliseksi käydä asioita läpi, ja antaa niille uusia sävyjä ja merkityksiä. Konfliktissa oleva ihminen ei ole parhaimmillaan, joten asian käsittely sovittelussa antaa mahdollisuuden muistaa menneisyys sävykkäämmin ja myös kuvitella tilanteille erilaisia vaihtoehtoja.
