Seksuaalirikoksia koskevan rikoslain 20 luvun kokonaisuudistus tehdään kahden vuosikymmenen jälkeen. Uudistuksen tavoitteena on vahvistaa ihmisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta ja henkilökohtaisen koskemattomuuden suojaa sekä suojella lasten terveyttä. Editan kouluttaja ja kirjailija, oikeusneuvos Timo Ojala kertoo, mikä konkreettisesti muuttuu.
Seksuaalirikoslainsäädännön kokonaisuudistus tulee voimaan 1. tammikuuta 2023. Edellinen kokonaisuudistus on vuodelta 1999 eli lähes kahdenkymmenen vuoden takaa. Lainsäädäntöä on kuitenkin osittaisilla uudistuksilla korjattu eikä mikään vuoden 1999 pykälistä ollut enää alkuperäisessä muodossaan, Timo Ojala kertoo.
– Lainsäädännöstä oli tullut osin tilkkutäkkimäinen, jonka vuoksi oli perusteltua saada kokonaisuudistus, jossa kaikkia pykäliä tarkastellaan kerralla. Lainsäädäntöä on nyt modernisoitu ja lähestytty kokonaisuutena.
Seksuaalirikoslainsäädännön kokonaisuudistus oli Sanna Marinin hallituksen hallitusohjelmassa. Kokonaisuudistuksen keskeisin muutos on se, että raiskausta koskeva sääntely muutetaan suostumusperusteiseksi. Sama suostumusperusteisuus koskee myös muita aikuisiin kohdistuvia seksuaalirikoksia. Uudistuksessa aikuisiin ja lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset on erotettu omiksi säännöksikseen.
Periaatteellisesti merkittävä uudistus
Uusi raiskausta koskeva sääntely muuttaa säännöksen koko perusideologian. Tähän asti raiskaus on määritelty niin, että uhri on väkivaltaa tai sen uhkaa käyttäen pakotettu sukupuoliyhteyteen tai sukupuoliyhteyteen pääsemiseksi on käytetty hyväksi esimerkiksi uhrin puolustuskyvyttömyyttä tai tahdottomuutta.
Jatkossa keskeistä on vapaaehtoisuuden puuttuminen, eli rangaistavaa on sukupuoliyhteys henkilön kanssa, joka ei ole ilmaissut siihen suostumustaan. Suostumusperusteisuus vaikuttaa jatkossa myös siihen, miten väkivallan tai uhkauksen käyttämistä tai uhrin kyvykkyyttä muodostaa tai ilmaista tahtoaan arvioidaan.
Pykälän tulkinnassa huomio kiinnittyy jatkossa siihen, miten ilmaisu suostumuksesta on tai ei ole annettu joko sanallisesti tai käytöksellä, ja onko henkilö voinut vapaasta tahdostaan päättää osallistumisestaan seksuaaliseen kanssakäymiseen. Uudenlaisia tulkintatilanteita tulee vastaan, ja näytön arvioinnissa huomio tulee kiinnittää osin eri tekijöihin kuin aikaisemmin.
Rikosilmoitusten määrä voi kasvaa
Ojala kertoo, että perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota siihen, että näytön arvioinnin vaikeudet eivät saa johtaa näyttökynnyksen alentumiseen. Tämän mukaisesti näytön arvioinnin tulee olla jatkossa erityisen huolellista. Sen vuoksi, että pykälä muuttuu, ei todistelua tule arvioida eri tavalla eikä laskea kynnystä sen suhteen, millä tavalla syyte tulee näytetyksi.
– On ennakoitu, että rikosilmoitusten määrä kasvaa uudistuksen jälkeen. Tapauksissa, joissa arvioidaan sitä, onko suostumusta sukupuoliyhteyteen ilmaistu, korostuvat asianosaisten kertomukset. Ne ovat toki olleet keskeisessä asemassa jo nykyisin, mutta niiden merkitys korostuu jopa aikaisempaa enemmän.
Rangaistuskäytäntö ankaroituu
Suostumusperusteisuus tuo raiskauksen piiriin tilanteita, jotka eivät aiemmin olleet raiskauksena rangaistavia. Myös sukupuoliyhteyden määritelmää on muutettu siten, että raiskauksen piiriin tulevat myös tilanteet, joissa toisen sukuelintä tai peräaukkoa kosketellaan sukuelimellä tai suulla. Tämäkin laajentaa raiskauksena pidettävien tekojen määrää.
Ojala kertoo, että lakia säädettäessä on ollut tavoitteena rangaistuskäytännön ankaroituminen. Enää ei esimerkiksi ole voimassa aikaisempaa säännöstä vähemmän vakavasta raiskauksesta.
Aiempi nimike pakottaminen seksuaaliseen tekoon on nyt seksuaalinen kajoaminen. Se käsittää sukupuoliyhteyttä lukuun ottamatta kaikki toisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta olennaisesti loukkaavat seksuaaliset teot, joihin uhri ei ole osallistunut vapaaehtoisesti. Myös seksuaalinen kajoaminen arvioidaan suostumuksen perusteella.
Lapsiin kohdistuvat rikokset
Myös lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten rangaistuksia on ankaroitettu. Kaikki sukupuoliyhteyttä käsittelevät tilanteet arvioidaan jatkossa aina lapsen raiskauksena, kun uhri on alle 16-vuotias. Vähimmäisrangaistus on kaksi vuotta vankeutta ja enimmäisrangaistus 10 vuotta. Törkeän lapsenraiskauksen vähimmäisrangaistus on puolestaan neljä vuotta vankeutta ja enimmäisrangaistus 12 vuotta.
Niin kutsutulla rajoitussäännöksellä rangaistavuuden piiristä suljetaan jatkossakin pois nuorten keskinäiset seksuaaliset kanssakäymiset, kun seksuaalista itsemääräämisoikeutta ei ole loukattu, ja kun osapuolten ikäero sekä kypsyysero ei ole suuri.
