Kestävyysraportointidirektiivi CSRD (Corporate Sustainability Reporting Directive) velvoittaa yritykset raportoimaan vuosittain ympäristövaikutuksistaan. Aluksi velvoite tulee koskemaan vain suuria yrityksiä, mutta sen vaikutukset tulevat näkymään nopeasti pienemmilläkin toimijoilla. Kestävyysraportointia ja viherpesudirektiiviä avaa Editan kouluttaja ja ympäristöoikeuden asiantuntija, juristi Sanna Aalto-Setälä.
Kestävyysraportoinnin eli CSRD-velvoitteen taustalla on pyrkimys tehdä yrityksen arvot ja ympäristövaikutukset selvemmin näkyviksi. Tähän asti yritykset ovat voineet kertoa tuotteidensa ympäristöystävällisyydestä ilman tarkkaa vertailua tai todentamista.
Aluksi velvoite tulee koskemaan vain suuryrityksiä, mutta jo nyt sen vaikutukset tulevat näkymään pk-yrityksissä ainakin välillisesti. Suuryritykset joutuvat vastaamaan alihankintaportaastaan, mikä altistaa myös pienemmät toimijat tutkailemaan omaa kestävyyttään. Lisäksi ympäristövaikutusten kirjaamisella voidaan saavuttaa merkittävää kilpailuetua, kun yritykset voivat osoittaa toimintansa ilmastomyönteiset vaikutukset.
– Yrityksen hallituksen on päätettävä, mitkä standardit oman yrityksen on mielekästä täyttää. Mennäänkö siitä, mistä aita on matalin vai otetaanko kunnianhimoisempi asenne ympäristövaikutuksia kohtaan? Sanna Aalto-Setälä kertoo.
Kestävyysraportti julkaistaan vuosittain, ja se sisällytetään yrityksen toimintakertomukseen. Raportin tiedot tulee varmentaa ulkoisen toimijan toimesta. Koska laki on astunut voimaan kuluvan vuoden ensimmäisenä päivänä, ensimmäiset selvitykset saadaan näin ollen nähtäväksi keväällä 2025.
Kestävyysraportointi edellyttää kaksoisolennaisuuden arviointia. Yritysten täytyy tehdä tarkat arviot oman toiminnan seurauksista yhteiskuntaa ja ympäristöä kohtaan, mutta myös ympäristön vaikutuksista, mahdollisuuksista ja riskeistä yrityksen omaa toimintaa kohtaan.
– Jos esimerkiksi teknologiayrityksen toiminta perustuu tietyn metallin saatavuuteen, niin mitä tapahtuu sitten, jos raaka-aineen saannista on puutetta? Sanna Aalto-Setälä kuvaa.
Hiilineutraalista toimintatavasta ja ekologisuudesta on tullut trendi, johon eri yritykset mielellään ottavat osaa. Kuluttajia voidaan johtaa harhaan antamalla omasta toiminnasta liian positiivinen tai helposti väärin tulkittava mielikuva. Kuluttajansuolain 2 luvun 6 §:n mukaan harhaanjohtavat ja totuudenvastaiset markkinointiväittämät ovat kiellettyjä. Tämä normi koskee myös ympäristöväittämiä.
EU haluaa jatkossa pureutua ympäristöväittämiin tiukemmin. Etenemässä on niin kutsuttu viherpesudirektiivi, joka pyrkii ehkäisemään hyvältä kuulostavien ympäristötermien liian vapaan viljelyn. Jatkossa ympäristöväittämät tulee esittää ymmärrettävällä, täsmällisellä ja yksiselitteisellä tavalla. Komissio on myös ehdottanut, että ympäristöväitteet olisi verifioitava kolmannen osapuolen toimesta.
– Jos mielikuva ei vastaa todellisuutta, silloin kyseessä on niin kutsuttu viherpesu. Epämääräiset termit eivät käy, vaan termistön täytyy todentaa todellista tilannetta. Sinänsä on erinomaista, että yritykset kilpailevat hintojen lisäksi ympäristöystävällisyydellä. Normit eivät ole missään nimessä niin vaikeaselkoisia, että tätä kilpailuparametria tulisi välttää, Aalto-Setälä kertoo.
Teksti: Juulia Lahnaoja
Kuva: Shutterstock/Jacob Lund