Suomessa kulttuuriympäristön suojelu jaotellaan kolmeen osaan: rakennussuojeluun, muinaismuistojen suojeluun ja rakentamisen sääntelyyn. Rikosoikeuden dosentti ja Editan Ympäristörikokset-teoksen toimittaja Tarja Koskela avaa, millaisia suojeltuun kulttuuriympäristöön kohdistuvat rikokset tyypillisesti ovat.
Rakennussuojelun tarkoituksena on suojella ajallista ja alueellista monimuotoisuutta rakennusperinnön turvaamiseksi. Muinaismuistolailla suojellaan kiinteitä ja irtaimia muinaismuistoja kuten esihistoriallisia hautoja ja vähintään 100 vuotta sitten uponneita hylkyjä.
Rakentamisen sääntely taas koskee rakennusten ja rakennuskohteiden suunnittelua, rakentamista, käyttöä ja purkamista. Lailla pyritään siihen, että rakennukset ovat käyttötarkoitukseensa soveltuvia, terveellisiä, turvallisia ja viihtyisiä, ja ne sopivat maisemaan ja ympäristöön. Lisäksi rakentamisen tulee hillitä ilmastonmuutosta.
– Nämä kolme sääntelyä rakentavat pohjan kriminalisoinnille. Kriminalisoituja ovat ympäristön turmeleminen, törkeä ympäristön turmeleminen, rakennussuojelurikos, kulttuuriperinnön suojelemiseen liittyvät rikkomukset ja rakennusrikkomukset, rikosoikeuden dosentti Tarja Koskela luettelee.
Ympäristöä turmellaan esimerkiksi purkamalla rakennus ilman tarvittavaa lupaa. Jotta kyseessä on rikos, se edellyttää, että teko turmelee maisemakuvaa huomattavan pitkäaikaisesti.
Yleisimpänä tuomiona ympäristön turmeleminen
– Esimerkiksi eräässä oikeustapauksessa yhteiskäyttöiseksi osoitetulta rantakaava-alueelta oli poistettu maa-aines kasvillisuuksineen ilman maisematyölupaa ja poikkeamislupaa. Katsottiin, että toimenpiteellä oli katkaistu ranta-asemakaavan luonnontilan säilyttämiseksi osoitettu yhteinen alue, ja se pilasi maisemakuvaa, Koskela kertoo esimerkkinä.
– Teko olisi voinut tulla tuomituksi ympäristön turmelemisena. Kuitenkin nähtiin, että teko oli niin vähäinen, että se tuomittiin ympäristörikkomuksena.
Ympäristörikoksissa tuomiot lieviä
Ympäristörikokset-teokseen on kerätty tietoa siitä, kuinka paljon ympäristörikoksia on tuomittu vuosina 2013–2018. Yleisin tuomio on selvästi ympäristön turmeleminen, ja tuomioistuimeen onkin edennyt lähes 200 tapausta.
– Neljäsosassa ympäristön turmelemista koskevia tapauksia vastaajalle oli tuomittu vankeutta, keskimäärin kolme kuukautta. Päiväsakkoja oli tuomittu keskimäärin hieman yli 45. Törkeästä ympäristön turmelemisesta oli tuomittu kahdeksan henkilöä, ja heidän keskimääräinen rangaistuksensa oli vajaa kymmenen kuukautta vankeutta, Koskela kertoo.
– Ympäristörikoksissa tuomiot ovat pääasiassa lieviä verrattuna muihin talousrikoksiin, joihin ympäristörikokset usein lukeutuvat.
Turmelemista voi olla myös huollon laiminlyönti
Rakennussuojelurikoksiin lukeutuvat muun muassa suojellun rakennuksen tai rakennelman hävittäminen, purkaminen, turmeleminen tai peittäminen rakentamislain vastaisesti.
Myös rakennuksen hoidon laiminlyönti voidaan laskea turmelemiseksi. Mediassa käsitellään aika-ajoin vanhoja ja arvokkaita rakennuksia, joita ei hoideta ja huolleta. Esimerkiksi Helsingissä junaradan kyljessä oleva Linnunlaulu-arvohuvila on noussut otsikoihin sen rapistumisen vuoksi.
– Esimerkkinä rakennussuojelurikoksesta on tapaus, jossa tien parantelemisessa oli otettu maa-ainesta paikasta ja tavalla, joka oli tuhonnut esihistoriallisen kiviröykkiön kokonaan. Kiviröykkiö oli tunnettu vuodesta 1992 ja rekisteröity vuonna 1998 valtakunnalliseen muinaisjäännösrekisteriin, Koskela kertoo.
Ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönti voi johtaa rikkomukseen
Jos teko ei täytä rakennussuojelurikoksen tunnusmerkistöä, se voi tulla tuomituksi rakennussuojelurikkomuksena tai muinaismuistorikkomuksena. Rikkomukset ovat aina lievempiä tekoja kuin rikos. Tyypillisiä rikkomuksia ovat ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönti tai ELY-keskuksen poikkeusluvan ehtojen rikkominen.
– Muinaismuistorikkomukseen voi syyllistyä, jos rikkoo esimerkiksi hylyn rauhoitusta tai jättää tekemättä ilmoituksen hylystä löydetyistä muinaisjäänteistä. Eräs henkilö tuomittiin sakkorangaistukseen, kun hän ei ollut viipymättä ilmoittanut Museovirastolle vanhalta tienpohjalta löytämistään esineistä. Hän oli löytänyt sinettileimasimen, sormuksen, karhunkynsikorun, kivestä tehdyn nopan ja rannekorun, Koskela kertoo.
Ympäristörikoksista tuomitut muista rikoksista tuomittuja vanhempia
Tyypillisesti suojeltuun kulttuuriperintöön kohdistuvia rikoksia ja rikkomuksia tapahtuu rakentaessa, rakennuksia purkaessa ja sukellettaessa hylkyihin. Koskela kertoo kiinnittäneensä huomiota näiden rikosten tekijäkuntaan, jossa nuorten ja naisten osuus oli vähäinen.
– Nuoruuden on todettu olevan rikosaktiivisinta aikaa. Ympäristörikoksissa sitä vastoin vuosina 2013–2018 tuomituista 70 prosenttia oli syntynyt vuosina 1951–1980. Törkeissä ympäristörikoksissa kaikki tuomitut olivat syntyneet vuosina 1956–1972. Nuorin ikäryhmä syyllistyi lähinnä lievempiin rikoksiin ja rikkomuksiin, Koskela kertoo.
– Naisia kaikista ympäristörikosten tekijöistä oli kahdeksan prosenttia. Naiset tekevät muutoinkin vähemmän rikoksia kuin miehet, mutta syynä voi olla myös se, että ympäristörikokset liittyvät usein tyypillisesti miesten harjoittamaan toimintaan, Koskela arvioi.
Tutustu teokseen
Kirjassa käsitellään kattavasti ympäristörikoksia lainsäädännön ja rikosprosessin näkökulmista huomioiden ympäristörikosten yhteiskunnallinen ja taloudellinen merkitys. Teos tarjoaa ainutlaatuisella tavalla kokonaisvaltaisen analyysin ympäristörikosten tunnusmerkistöstä, tutkinnasta ja vaikutuksista.
Tutustu ja tilaa