Verkkokauppa

Kilpailuoikeus ei enää estä yksityisyrittäjien työehdoista sopimista – sopiminen vaatii kuitenkin ryhmittäytymistä

Erilaisiin joustaviin työn muotoihin liittyy erilaisia työoikeudellisia haasteita. Erityisen huolestuttavana työoikeuden dosentti Helena Lamponen pitää niin sanottua näennäistä yrittäjyyttä.

Joustavat työn muodot kattavat yhä suuremman osan suomalaisessa yhteiskunnassa tehdystä työstä.

– Joustava työ on yleiskäsite, joka kattaa kaikki muut työnteon muodot, paitsi vakiintuneen 8–16 työnantajan toimipaikassa tehdyn työn henkilön ollessa toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa. Kyseessä ei ole juridinen käsite, vaan ilmiön tarkastelua varten kehitetty termi, joka sisältää lukuisia erilaisia työn muotoja, kertoo aiheesta kirjan kirjoittanut työoikeuden dosentti Helena Lamponen.

Tutustu Helena Lamposen kirjaan Joustavan työn muodot >>

Helena Lamponen on OTT, työoikeuden dosentti (Turun yliopisto), LL.M. ja varatuomari. Hän on suorittanut myös asianajajatutkinnon. Hän on toiminut työoikeudellisissa asiantuntijatehtävissä, lainvalvojana, tutkijana ja esihenkilönä.

Joustavan työn muotoihin kuuluvat esimerkiksi ulkoistaminen, kuten vuokratyö ja alihankinta sekä freelancertyö, kevytyrittäjyys ja alustatyö. Termi käsittää myös paikkaan sitomattomaan työhön liittyvät työnteon tavat sekä erilaiset joustavat työajan järjestelyt. 

Haastavimmat kysymykset koskettavat etenkin yksinyrittäjiä, ammatinharjoittajia ja freelancereita. Näennäisesti yrittäjämäisen työnteon tekemisen haasteet liittyvät etenkin reiluun hinnoitteluun, mutta myös muun muassa työaikoihin, lomiin, vapaisiin, työterveyteen sekä vakuutuksiin ja sosiaaliturvaan.

Tunnusmerkkinä epävarmuus

Monille joustavan työn muodoille epävarmuus työn määrästä sekä oman elannon ja talouden turvaamisesta ovat tyypillisiä tunnusmerkkejä.

– Työtä tekevälle toimeentulon ja ajankäytön ennakoinnin kannalta on erittäin hankalaa, jos ei tiedä, milloin tulee olemaan töissä ja missä määrin sekä milloin puolestaan vapaalla. Mitä useammat henkilöt tekevät vaikeasti ennakoitavissa olevaa työtä, sitä suuremmassa mittakaavassa se tuottaa haasteita jo yhteiskunnallisestakin näkökulmasta, Lamponen toteaa.

Mitä on näennäinen yrittäjyys?

Erityisen huolestuttavana Lamponen pitää niin sanottua näennäistä yrittäjyyttä, jossa maksettava korvaus ei ole riittävä työhön suhteutettuja eläke- ja työtilamaksuja sekä muihin yrittäjälle toiminnasta koituvia kuluja varten.

– Yhteiskunnassamme on vallalla sellaisia liiketoimintamalleja, joissa yksinyrittäjä tekee työt, ja työstä saatava korvaus tai palkkio ei riitä kattamaan eläkemaksuja, muita yrittäjyyden kuluja ja säännöllistä riittävää toimeentuloa. Etenkin työehtojen näkökulmasta työn halpuuttaminen johtaa heikompaan asemaan työmarkkinoilla, mikä vaikuttaa myös sosiaaliturvaan.

Yksinyrittäjille oikeus työehtosopimustoimintaan

Lamponen pitää EU-komission 29.9.2022 antamia suuntaviivoja yksityisyrittäjien saamaan riittämättömään korvaukseen ja heikkoon neuvotteluasemaan osana ratkaisua. Nämä suuntaviivat käsittelevät yksinyrittäjän oikeutta työehtosopimustoimintaan EU:n kilpailuoikeuden estämättä.

– EU-komission suuntaviivoissa yksinyrittäjät, kuten itsenäiset ammatinharjoittajat rinnastetaan työntekijään tilanteessa, jossa henkilö on taloudellisessa riippuvuussuhteessa toimeksiantajaan. Tämä on tilanne, kun hän saa keskimäärin vähintään puolet työansioistaan yhdeltä toimeksiantajalta joko yhden tai kahden vuoden ajanjaksolla, Lamponen kertoo. 

Nyt on mahdollisuus neuvotella

Työntekijöihin verrattavassa tilanteessa ovat myös ne yksinyrittäjät, jotka tekevät samoja tai samankaltaisia työtehtäviä rinnakkain toimeksiantajan työntekijöiden kanssa. Työntekijöihin rinnastuvat myös työtä välittävien alustojen kautta työskentelevät yksinyrittäjät.

Suuntaviivoissa mahdollistetaan yksinyrittäjille työn ehdoista neuvotteleminen ja sopiminen myös esimerkiksi sellaisissa tilanteissa, joissa he ovat heikossa neuvotteluasemassa.

– Komission antavat suuntaviivat antavat näille joustavan työn tekijöille mahdollisuuden neuvotella työehtosopimuksista. Aikaisemmin yksityisyrittäjien työehtoihin ja palkkioiden sopimiseen liittyvät aloitukset ovat pysähtyneet kilpailuoikeuteen, jonka mukaan yksinyrittäjiä sitovat kilpailusäännöt. Komissio muutti suuntaviivoillaan tätä tilannetta.

Sopimus tarvitsee ryhmittäytymistä

Komission antamat suuntaviivat luovat Lamposen mukaan toivoa sille, että epäterveestä liiketoimintamallista voidaan vähitellen päästä eroon. Työehtosopimuksen aikaansaaminen voi kuitenkin olla haastava ja pitkäkestoinen prosessi.

– Yksinhän kukaan ei voi työehtosopimusta laatia toimeksiantajien kanssa. Sopimuksen laatimiseen vaaditaan sitä, että useat samankaltaisessa asemassa olevat henkilöt ryhmäytyvät esimerkiksi ammattiliittojen kautta. Tarpeeksi usean henkilön täytyy olla kiinnostunut yhteisten tavoitteiden luomisesta ja asian edistämisestä, Lamponen toteaa.

Teksti: Iina Knuutinen
Kuva: Jacob Lund/Shutterstock

Liittyy aiheisiin
Tykkäsitkö? 3